Vähemmän kauniit, ennemminkin rohkeat

Meillä oli torstaina Iitun kanssa nauhoitussessiot Valtimonteatterilla Kaurista varten. Iitu improili mulle kaikenlaista hölmöä nauhalle ja tän päivän tehtävä on yrittää kehitellä niistä jotain huomisiin harjoituksiin.

Mietittiin sitten että yhden näytelmän hahmon tv:stä vois kuulua jotain ohjelmaa, mahdollisesti tunnareita. Tää päätty siihen että me laulettiin nauhalle a capellana Final countdown ja Kauniiden ja rohkeiden tunnari. Jälkimmäiseen haettiin apua youtubesta ja nauhoitettiin niin että kuunneltiin samaan aikaan (kuppi)kuulokkeilla oikeaa versiota. 

Lopputulos oli jotain aivan absoluuttisen kauheeta. Se kuulosti hirveeltä. Jokseenkin vielä pahemmalta kuin mun versioni I Heard It Though The Grapevinesta x-boxin karaokepelissä. Ja se sentään oli nöyryyttävää.

Eilen yritin olla itseironinen ja soitin kaikki otot Pasille. Se kieri lattialla ja nauroi niin että vesi lensi silmistä. 

Pasi (haukkoo henkeä): Yritit sitten laulaa stemmaa

Minä: No ku en ees yrittäny!

Parasta oli myös se, että kun me lopetettiin niin tajusin että siellä teatterilla oli vielä porukkaa duunissa. 

Mietin hetken että oisin pistäny pätkät soundcloudiin jotta tekin oisitte voinu pissiä allenne. 

Mut emmä kehtaa.