Syksyn sävel

Tässä olisi uusi blogi, kuten jo kolmena syksynä peräkkäin.

Mitä uutta?

Työstämme Iitun ja Jaanan kanssa Mihin kauriit katosivat- monologiesitystä, joka lähtee kiertueelle Oulun lääniin jahka valmistuu. Harjoittelimme koko kesäkuun ja nyt on kahden viikon tauko Iitun Kajaanivelvotteiden takia. Näin pienellä työryhmällä työskentely on jännittävää vuoden laitosteatterikokemuksen jälkeen. Huomaan että mulla on näköjään tapana vajota autismiin harjoitusten aikana jos mulla on käytössäni tietokone (paikoittain sitä kai kutsutaan lounaanjälkeiseksi väsymykseksi).  Se vähän hankaloittaa kun näin pienellä työryhmällä kaikkien mielipide painaa. Mutta kai ne kierrokset tästä nousee. 

Esityksessä tulee lavalla olemaan näyttelijän lisäksi x-määrä mankkoja ja kasettisoittimia, joten juttu on asettanut myös uudenlaisia teknisiä vaatimuksia. Kuinka hankalaa taas olikaan löytää kasetilta se oikea kohta kelaamalla ja muutenkin digitaalisesta analogiseksi -ääh mikä vaiva. 

Kesä meni ja aika vähän tuli oltua kotosalla.

Lomailin kesäkuun lopussa Simossa ja siirryin sieltä Hailuotoon teatterifestareille, jossa shakaalin lisäksi (Arabit ja shakaalit by Hurme/Kafka) esitin valo- ja ääninaista Iitun Pietarista- esityksessä. Tehtäväni oli siis ajaa äänet monologiesitykseen, mutta lopulta mukaan laajentui myös valot. Mulla on vain muutama aikaisempi kokemus valojen kanssa puljaamisesta, ja niistä on jäänyt vähän sellainen fiilis että valojen ajo ja rakennus on aika hermojaraastavaa. Ne muutamat kerrat kun olen ajanut molempia samanaikaisesti (tottakai manuaalisesti liu´uilla koska kukaan ei koskaa osaa tehdä niitä tilanteita muistiin) niin äänet ei hiljene mutta yhtäkkiä tulee pimeä. Samoilla asetuksilla mentiin Hailuodossakin, lopulta pääfokukseni oli valoissa ja niiden oikein saamisessa.

No, ehkä nyt turhan vaatimattomasti esiinnyn, se meni oikeasti ihan hyvin, ja tottakai myös Iitun osalta. Hyvin siihen nähden etten koskaan saanut sen esityksen plaria vaan operoin epämääräisillä muistiinpanoilla iskuja edeltävistä runonsäkeistä. Niin ja tän jutun äänisuunnittelijalle terveisiä että hieman paremmat muistiinpanot voisi seuraavalle ajajalle jättää kuin epämääräinen luettelo, jossa lukee asioita tyyliin "portti" ja "koskee köyteen". Varsinkin kun äänimatskuissa oli vielä clippejä, jotka ei edes olleet itse esityksessä. Mur.

Mutta Hailuoto oli melko absurdi kokemus. Asuin jopa teltassa ja tykkäsin siitä! Iitu sanoi kesän alussa: jos me tullaan tekemään vielä töitä yhdessä niin sun kannattaisi ehkä ostaa retkeilykamppeet omaksi. Menee varmaan vuosia ennen kuin meillä on varaa majoittaa itsemme paikoissa. True. 

Mutta Hailuoto oli upea! Se shakaaliesitys oli biitsillä, joka oli unelmahiekkaa. Sellaista, jota pitää kosketella jatkuvasti. Asiaan tietysti vaikutti että viikon ajan paistoi aurinko kuin lapsuudessa konsanaan. Kuulin myös että siellä on jossain amfiteatterin tyylinen, hiekasta muodostunut paikka, jossa on upea akustiikka. En päässyt katsomaan kyseistä esitystä, mikä vähän keljuttaa.

Pohjoisesta siirryin rinkkoineni Teatterikesään ja näin hyviä esityksiä. Diggasin älyttömästi Tuomon Rämön Rikoksesta ja rangaistuksesta ja Bruce Willis saves the worldistä. Molemmat oli rytmisesti ihastuttavan skarppeja. On nautittavaa vain istua ja antaa esitysten vyöryä.
Vastoin odotuksiani myös Telakalla sosialisointi meni kohtalaisesti. Tosin toisena päivänä Lauran kustannustoimittaja yllytti meidät pelaamaan "minglauspeliä" yläkerran Rye bread- tilaisuudessa. Pelissä jokaiselle määrätään tyyppi, jolle on ängettävä puhumaan ja yritettävä saada se meidän seurueeseen. Sain jonkun ohjaajan, ei mennyt kovin hyvin. Superahdistavaa tuollainen, jätän minglaukset muille.
Sitä varten on agentit. Sellainen voisi "neuvotella" mulle apurahoja. Sillä niitä nyt tarvittaisiin.
Korvausta tehdyistä töistä.