Ancilla face mea laganum! (Käännös: "Orjanainen, paista minulle lettuja")

Mietiskelin tälle blogille nimeä ja kävin läpi sivullisen sananlaskuja wikipediasta.
Voihan suomenkielen ihanuutta ja suomalaisten hulluutta:

Ei mieli mettä keitä

Ei ne kaikki miehiä ole, jotka pöksyjä kantavat.

Ei niin pientä putkee, ettei reikää keskellä.

Ei paska punniten parane

Ei pidä viskellä kiviä, jos istuu lasikaapissa.

Ei susi silmiänsä häpee.

Ei tule tuohesta takkia eikä akasta pappia.

Ei tupella tapella

Ei velka mätäne.

Ei välillä väliä, kunhan saa välillä väliä.

Elämä ilman työtä, on kuin housut ilman vyötä.

Elämä on kuin lapsella paita: lyhyt ja sontainen.

Ennen maa repeää kuin huora häpeää (< Huom. Laura, tosta olis saanu aika hyvän mainoslauseen!!)

Ennen vartioi kapan kirppuja kuin uskotonta akkaa.

Hiki laiskan syödessä, vilu töitä tehdessä

Hoh, hoh, hoijjakkaa, ei jaksa naijakkaa.

Hulluja on 99 eri lajia ja hulluin on se, joka paskalla ollessaan laulaa.

Hymyilee ku vittu rikkinäist aluishousuist

Hyvän työmiehen perse on aina jouhen verran raollaan.

Ihmisen elanto on orjuuden olento.

Itku pitkästä ilosta, pieru pitkään nauramisesta.

Joka aamusella nauraa, se on iltasella haukan persiissä.

Joka kusematta pieree, se naimatta kuoloo.

Joka tyttönä toruu, se akkana tappelee.

Jonka nuorena varastaa, sen vanhana omistaa

Jos joku puhuu vioistasi, kerro hänelle loputkin.

Jos muija markan tuo niin kaksi se vie.

Jos olutta olisi kyllin, olisi kyllä ystäviä.

Kaunis ääni mutta ammuvainaan nuotti.

Kaunista kaikki klähmivät, ruman minä otan.

Keitä munaa, et saa lientä, neuvo hullua, et saa mieltä.

Kellä vittu, sillä valta.

Korea akka ottaa pittää, haukkuu se rumakin.

Kun lumeen kusee, niin jälki jää.

Kun mies itkee, pitää parran päristä.

Kun oikein kovaksi ottaa, niin isäkin imettää

Kännissä ja kihloissa on kiva olla, krapulassa ja naimisissa yhtä helevettiä.

Lähti kuin kuppa Töölöstä.

Minkä ilotta oppii, sen surutta unohtaa.

Nätti tyttö tahallaan makaa aina mahallaan, joskus myöskin kyljellään ja tarpeen tullen seljällään.

Pakko mahtua kun on vihitty.

Parempi maassa kuin jumalattoman suussa

Porist tuut niin piru oot, Kokemäelt ni koko perkele (selittää meidän sukua)

Pyörii ku hullun mulkku mielettömän persiis

Reikä se on rinkelissäkin.

Sekkii ropina on pietty, sano mummo kun tuohellen kus.

Siinä se seisoo kuin paska Junttilan tuvan seinässä

Sylttysukka, kolttakenkä ei ikinä miestä saa.

Syö missä syöt, mutta kotiin paskalle.

Usein ihminen joka puree kättä joka häntä ruokkii, nuolee jalkaa joka häntä potkaisee.

Vitullakos vihellät, kun huuli on halki.

Ja vielä muutama hitti latinaksi:

Fac ut vivas.

• Käännös: "Hanki elämä."

Nātūrālia nōn sunt turpia.

• Käännös: "Luonnolliset asiat eivät ole häpeällisiä."

Nemo saltat sobrius, nisi insanus est.

• Käännös: "Kukaan ei tanssi selvin päin, ellei ole hullu." (–Cicero)

Non omnes, qui citharam habent, citharoedi sunt.

• Käännös: "Eivät kaikki, joilla on kitara, ole kitaristeja."

Varium et mutabile semper femina.

• Käännös: "Nainen on aina häilyvä ja oikullinen."

Quidquid latine dictum sit, altum videtur.

• Käännös: "Mikä tahansa latinaksi sanottu vaikuttaa syvälliseltä."

Syksyn sävel

Tässä olisi uusi blogi, kuten jo kolmena syksynä peräkkäin.

Mitä uutta?

Työstämme Iitun ja Jaanan kanssa Mihin kauriit katosivat- monologiesitystä, joka lähtee kiertueelle Oulun lääniin jahka valmistuu. Harjoittelimme koko kesäkuun ja nyt on kahden viikon tauko Iitun Kajaanivelvotteiden takia. Näin pienellä työryhmällä työskentely on jännittävää vuoden laitosteatterikokemuksen jälkeen. Huomaan että mulla on näköjään tapana vajota autismiin harjoitusten aikana jos mulla on käytössäni tietokone (paikoittain sitä kai kutsutaan lounaanjälkeiseksi väsymykseksi).  Se vähän hankaloittaa kun näin pienellä työryhmällä kaikkien mielipide painaa. Mutta kai ne kierrokset tästä nousee. 

Esityksessä tulee lavalla olemaan näyttelijän lisäksi x-määrä mankkoja ja kasettisoittimia, joten juttu on asettanut myös uudenlaisia teknisiä vaatimuksia. Kuinka hankalaa taas olikaan löytää kasetilta se oikea kohta kelaamalla ja muutenkin digitaalisesta analogiseksi -ääh mikä vaiva. 

Kesä meni ja aika vähän tuli oltua kotosalla.

Lomailin kesäkuun lopussa Simossa ja siirryin sieltä Hailuotoon teatterifestareille, jossa shakaalin lisäksi (Arabit ja shakaalit by Hurme/Kafka) esitin valo- ja ääninaista Iitun Pietarista- esityksessä. Tehtäväni oli siis ajaa äänet monologiesitykseen, mutta lopulta mukaan laajentui myös valot. Mulla on vain muutama aikaisempi kokemus valojen kanssa puljaamisesta, ja niistä on jäänyt vähän sellainen fiilis että valojen ajo ja rakennus on aika hermojaraastavaa. Ne muutamat kerrat kun olen ajanut molempia samanaikaisesti (tottakai manuaalisesti liu´uilla koska kukaan ei koskaa osaa tehdä niitä tilanteita muistiin) niin äänet ei hiljene mutta yhtäkkiä tulee pimeä. Samoilla asetuksilla mentiin Hailuodossakin, lopulta pääfokukseni oli valoissa ja niiden oikein saamisessa.

No, ehkä nyt turhan vaatimattomasti esiinnyn, se meni oikeasti ihan hyvin, ja tottakai myös Iitun osalta. Hyvin siihen nähden etten koskaan saanut sen esityksen plaria vaan operoin epämääräisillä muistiinpanoilla iskuja edeltävistä runonsäkeistä. Niin ja tän jutun äänisuunnittelijalle terveisiä että hieman paremmat muistiinpanot voisi seuraavalle ajajalle jättää kuin epämääräinen luettelo, jossa lukee asioita tyyliin "portti" ja "koskee köyteen". Varsinkin kun äänimatskuissa oli vielä clippejä, jotka ei edes olleet itse esityksessä. Mur.

Mutta Hailuoto oli melko absurdi kokemus. Asuin jopa teltassa ja tykkäsin siitä! Iitu sanoi kesän alussa: jos me tullaan tekemään vielä töitä yhdessä niin sun kannattaisi ehkä ostaa retkeilykamppeet omaksi. Menee varmaan vuosia ennen kuin meillä on varaa majoittaa itsemme paikoissa. True. 

Mutta Hailuoto oli upea! Se shakaaliesitys oli biitsillä, joka oli unelmahiekkaa. Sellaista, jota pitää kosketella jatkuvasti. Asiaan tietysti vaikutti että viikon ajan paistoi aurinko kuin lapsuudessa konsanaan. Kuulin myös että siellä on jossain amfiteatterin tyylinen, hiekasta muodostunut paikka, jossa on upea akustiikka. En päässyt katsomaan kyseistä esitystä, mikä vähän keljuttaa.

Pohjoisesta siirryin rinkkoineni Teatterikesään ja näin hyviä esityksiä. Diggasin älyttömästi Tuomon Rämön Rikoksesta ja rangaistuksesta ja Bruce Willis saves the worldistä. Molemmat oli rytmisesti ihastuttavan skarppeja. On nautittavaa vain istua ja antaa esitysten vyöryä.
Vastoin odotuksiani myös Telakalla sosialisointi meni kohtalaisesti. Tosin toisena päivänä Lauran kustannustoimittaja yllytti meidät pelaamaan "minglauspeliä" yläkerran Rye bread- tilaisuudessa. Pelissä jokaiselle määrätään tyyppi, jolle on ängettävä puhumaan ja yritettävä saada se meidän seurueeseen. Sain jonkun ohjaajan, ei mennyt kovin hyvin. Superahdistavaa tuollainen, jätän minglaukset muille.
Sitä varten on agentit. Sellainen voisi "neuvotella" mulle apurahoja. Sillä niitä nyt tarvittaisiin.
Korvausta tehdyistä töistä.