Terveisiä Rovaniemeltä

Täällä paistaa aurinko ja taivas on sininen.
Edellisestä päivityksestä on iäisyys mutta tammikuusta lähtien olen siis majaillut Hostelli Rudolfissa ja tehnyt Kansallissankaria, joka tulee Rovaniemen kaupunginteatterille enskaan 24.3. (ohj. Vihtori Rämä, käsik. Okko Leo).

Luin noi edelliset päivitykset ja tajusin että tämän projektin työtapa on täydellinen vastine niille haaveille joita mulla oli materiaalin työstämisestä syksyllä. Otin max-patchit taas käyttöön ja olen tuottanut matskua lähinnä jo olemassaolevasta: Esityksessä on noin 37 kohtausta joista jokaiselle valitsin jonkun biisin Suomen itsenäistymisen ajan säveltäjiltä. Eli yhden säveltäjän yksi biisi/kohtaus. Ja näistä biiseistä etsin mielenkiintoisia yksityiskohtia kääntämällä ne väärinpäin, hidastamalla ja joko looppaamalla pienenpieniä osasia tai käyttämälä ne granulaarin läpi. Löytäessäni jonkun kiinnostavan sävelen tai kiehtovan rytmiloopin, nappaan sen talteen Audio Hijackilla (jonka ostin vihdoin omaksi).

Oon pitkästä aikaa melko innostunut materiaalin tuottamisesta, tässä tavassa on jotain joka vetoaa vahvasti mun äänihermooni. Ehkä se on ajatus siitä, että jostain jo olemassaolevasta muokkaantuu täysin uutta. Tai että se tarjoaa lukemattomia eri vaihtoehtoja, riippuen vain siitä millä tavoin materiaalia pahoinpitelee.
Livessä ei ole tarttenut sen ansiosta käyttää kuin kaikua, eq:ta ja pari kertaa kompressoria.
Tietysti olen myös joutunut miettimään sellaisia triviaaleja asioita kuin tekijänoikeudet, mutta toistaiseksi ei ole huolta sillä saralla. Jos joku toisin väittää niin käykööt katsomassa valmiin esityksen. Jos kuulet kohtausten alta mitä biisejä niissä on lähtökohtina käytetty niin onnittelut, minä en nimittäin enää kuule. Ehkä se on myös osa noiden materiaalien kiehtovuutta tuokin, se piste jossa tekijänoikeudet vaihtavat omistajaa. Omissa nauhoituksissa ja valmiissa tehosteissa ei tätä puolta ole.

Tietysti käyttämäni menetelmä luo myös omia rajoitteitaan: äänen laatu ei aina ole mairitteleva ja toisinaan loopeissa kuuluu saumat. Jouduin alussa järkeistämään asiaa niin, että nuo ovat puolia joiden kanssa on vain elettävä. Ei kahta ilman kolmatta. Ja toisaalta epätäydellisyys ja viimeistelemättömyys on kiehtovaa. Ja hahaa, se mikä minusta on periaate, kuulostaa toisen korviin huonolaatuiselta ja laiskalta työltä. Romuestetiikka, mutta eikös sellainen ole nyt muotia kun nyt kun c-kasetitkin ovat taas in?

Vielä en osaa sanoa mitään siitä millaista lopputulosta Kansallissankariin päätyy. Mutta Vihtorin ajatus mielenkiintoisesta näytelmästä käy yhteen omani kanssa, tekstin voisi ohjata myös niin että siinä ei ole äänelle tilaa. Nyt ollaan siinä pisteessä että pääkohtauksiin on jonkinlaiset äänelliset pohjat ja koko näytelmän tyylilaji alkaa hahmottua.  Parissa kohdassa olen siirtynyt rytmimusiikin puolelle ja se vähän ahdistaa kun multa loppuu yleensä siinä vaiheessa työkalut. Tarttisin jonkun rumpalin soittamaan mulle pari marssiraitaa, ne midi-clipit jotka sain aikaan kuulostavat siltä mitä ovatkin. Ja yhdestä biisistä tuli pohjan päälle soitettu melodia. Se on vielä ihan liian aktiivinen, kohtaus menee tukkoon sen takia. Ja ne melodian soundit, vaikkakin samalla tavoin tuotettuja kuin kaikki muukin tässä esityksessä, kuulostavat ihan nuhaisen midisynan tuotoksilta.

Mutta sen voin ehkä sanoa että olen tuottanut enemmän materiaalia kuin pian kahteen vuoteen. Ja että sillä materiaalilla tulee olemaan hyvin pitkälinjaisia kuljetuksia kohtausten alla. Jopa niinkin että Vihtori sanoi yhden hankalan kohtauksen kriisiini että välillä voi olla hijaistakin. Pysähdyin sitä sitten miettimään  ja tajusin että olen tainnut puskea hieman liikaa. Välillä tosiaan voi olla myös hiljaistakin. Joskus se vain pääsee unohtumaan kun kaivautuu kovin syvälle omiin äänikeloihinsa. En tosin olisi kovin huolissaan vielä koska kohtauksista on tekemättä edelleen noin 1/3, mikä jännittää vietävästi. Viime viikolla oli ensimmäinen läpimeno moneen viikkoon ja se näytti että paljon on vielä tehtävää. Projektilla on reipas kolmen kuukauden harjoitusaika mutta siitä on jäljellä kuukausi, eli noin kolme viikkoa tehokasta työaikaa kun hiihtolomaa ei lasketa mukaan. Ja musta tuntuu että kyseessä on nyt melko massiivinen pläjäys. Itselle ainakin. Mutta hitto, sormet ristiin että kaikki menee aikataulujen mukaan. Tänään saadaan uudet plarit kun kohtausjärjestykset vähän muuttuivat. Ja sekin jännittää hieman, kun ääniä on tehnyt välillä suhteessa muihinkin kohtauksiin ja sitten ne kohtaukset pistetään shuffleen. Huu. Mutta pala kerrallaan, päivä kerrallaan. Mulla on ehkä tapana panikoida ennenaikaisesti.

P.s. Sain apurahan ensi syksyn Helvetin perhettä varten. Neat-o. Mutta yhden kuukauden palkalla ei vielä leijumaan pääse. Varsinkin kun onnistuin totaalisesti ryssimään ton tammikuun apurahahaun kun sekoilin päivämäärissä. En tajua millä ihmeellä kustannan äänikamat siihen Turkuun tulevaan installaatioon.