Pyysivät multa Alice ad infinitum-esityksen matskuja samannimiseen larppiin. Ensin huomasin että tosiaan, tämä prokkis oli vielä sitä aikaa kun tekniikkani tiedostojen säilytykseen, koontiin ym. eivät olleet kovin kehittyneet. En esim. löytänyt kansiota, josta olisi nätisti löytynyt kaikki valmiit matskut. Lisäksi plarin merkinnät on paikoitellen aika viitteelliset, joskin plussana on mainittava että niissä on toisinaan viite oikeisiin fileisiin. Kaiken tuollaisen on oppinut vasta myöhemmin. Varsinkin Kajaanin aikana, kun olemassa oli mahdollisuus että jonkun täytyy hätäpaikata niin se motivoi tekemään oman työn melko selkeäksi. Joskin suurin syntini tällä hetkellä on laiskuus matskujen exportointiin. Joskus koittaa vielä aika kun Liven nykyiset versiot ovat historiaa ja kaikki tekemäni audiomateriaali niiden sisällä. Hrrrr..
Mulla on ajoittain sellainen olo että Here speaks Elektran äänisuunnittelu on paras mitä olen saanut aikaan. Ja nyt kun kuuntelen Alicen (joka tehtiin heti Elektran jälkeen) matskuja, tajuan että niille on oleellista äänen muokkaus silloin käyttämilläni MaxMSP-patcheilla. Alicen materiaalien valmistuessa tilasin Liven ja aloin tuottaa ja ajaa materiaaleja sillä. Vuosien mittaan olen ihmetellyt miksi ääneni eivät sisällä samanlaista teksturaalista rikkautta kuin silloin, nyt tuntuu että syy löytyi. Tuntuu että muutamana viime vuonna olen välillä polkenut paikallani. Ehkä pitäisi raapia vanhat patchit taas esiin? Muistan että niiden käyttö vain oli niin pirun hankalaa, piti vetää äänikortin kuulokeulostulosta piuha sen inputteihin, estää kierto ja nauhoittaa editoriohjelmaan. Se oli tosi aikaavievää. Olisikohan Maxissa joku työkalu, jolla se nauhoittaisi itse ohjelmasta tiedostoja? Hitto kun mä oon niin käsi sen kanssa. Puhumattakaan siitä että alkaisin härkkiä valmiita patcheja.
Muutenkin tuntuu että sielu tarttisi nyt jotain granulaarijuttuja ja työkalua, joilla tehdä tosi pientä looppia. Live ei käy kumpaankaan.
Opiskeluaikana sain proffalta jatkuvasti puskua materiaalien valmistamiseen itse alusta lähtien. Nyt huomaan että mulla on ajoittain myös ikävä sitä kollaasin valtakuntaa, jonka netti tarjoaa. Enää ei vain ole häpyä käyttää random-löydöksiä. Ennen mulla ei oikein ollut edes vaihtoehtoja kun ei ollut kunnollisia nauhoitusvehkeitä. Mutta silti ilahdun aina kun törmään näihin, nykyään syntisiin matskuihin. Niissä kuuluu työskentelyn riemu.
Harmittaa etten pääse osallistumaan siihen Alice-larppiin. Se on kaikkea mitä silloin joskus vuonna 2008 olisin toivonut, että pääsisin itsekin ihmemaahan heilumaan ja kokeilemaan sen rajoja esityksen ulkopuolella. Toivottavasti kuitenkin pitävät kivaa siellä, ja että kokoamani äänet jeesaavat illuusiossa.
Hyyla hyyla
